Suomalaisesta torviseitsikosta, Sointu-Seitsikosta ja Sointu ry.:stä
Sointu-Seitsikko syntyi vuonna 1971 eräiden Turun yliopiston ja Åbo Akademin opiskelijoiden halusta soittaa myös kesällä. Idean isä on Matti Huvila, jota oli alkanut vaivata se, että kesän tullessa orkestereiden soitto hiipui toispaikkakuntalaisten häipyessä kotikonnuilleen. Puhelin soimaan, ja sitoutumishaluisia muusikoita löytyikin sopiva kourallinen kemistiorkesteri Axelbandetista, Satakuntalais-hämäläisen osakunnan Sohon Torvista ja hammaslääkäriopiskelijoiden Sonorasta.
Yhteissoiton kokosi kaksi vihkollista torviseitsikolle sävellettyä ja sovitettua musiikkia 1900-luvun alkupuolelta tekijänä aikansa mestari Väinö Tuominen. Ryhmä haki muotoaan ja niin kävi, että soittajia oli lopulta seitsemän ja soittimet Suomessa tsaari Aleksanteri III:n käskystä 1800-luvun lopulla kehitetyn kokoonpanon mukaiset. Hänen Majesteettinsa – itsekin taitava kornetisti ja baritonisti – tutustui matkoillaan suuriruhtinaskuntansa sotilasmusiikkiin, arvioi tason surkeaksi ja päätyi rohkeaan rakenteelliseen ratkaisuun, jonka lopulta toteutti vääpeli Adolf Leander Loviisasta.
Kesän mentyä soitto ei suinkaan tauonnut vaan Sointu-Seitsikko, joksi soittajat alkoivat yhtyettään kutsua, jatkoi harjoittelua keskiviikkoiltaisin hamuten myös esiintymistilaisuuksia. Ensimmäinen sellainen löytyi perinteikkään Pinella-ravintolan edestä kävelymatkan päässä harjoittelupaikasta, jona toimi Åbo Akademin Kemian ja selluloosatekniikan konehalli. Palkkiona oli olutkori, jonka antimet nautittiin Vartiovuorenmäen puiston siimeksessä viileässä kesäkuun alun illassa.
Vähitellen musiikillisen kunnianhimon kasvaessa ryhdyttiin etsimään johtajaa. Tehtävään saatiin Turun kaupunginorkesterin trumpetisti, nykyisin Turun Filharmonisen Orkesterin trumpetin varaäänenjohtaja Juhani Listo.
Juhani Liston vaativassa ohjauksessa kunnianhimo kasvoi kasvamistaan, omia konsertteja mm. Sibelius-museossa ja Raision kaupungintalossa pidettiin ja levyjä tehtiin. Oli perustettu myös oma yhdistys, Sointu ry, jonka missiona oli toimia torviseitsikkoaatteen vaalimiseksi, levittämiseksi ja edistämiseksi maassamme. Aate velvoitti ja ohjelmistoon haluttiin saada historian lisäksi tuoreutta. Tällöin kuvaan astui Erik Wikström, turkulainen monipuolinen puhallinmusiikkimies, kapellimestari ja sovittaja. Wikströmin laatimia sovituksia on nyt koossa kymmeniä, ja yksi levyllinen on myös julkaistu.
Huippuhetkiä Sointu-Seitsikko on kokenut kesällä 1982 Kanadassa Timminsin kaupungissa Pohjois-Amerikan suomalaisten suurjuhlilla sekä esiintyessään Lieksan Vaskiviikolla yhteiskonsertissa Kaartin Seitsikon kanssa. Muuten esiintymiset ovat keskittyneet Lounais- ja Etelä-Suomeen.
Naantalilla on erityinen paikka seitsikkolaisten sydämissä. Kesäsunnuntaiset puistokonsertit alkuvuosina antoivat soittajille aiheen kutsua itseään Naantalin kaupunginorkesteriksi, ja useampana vuonna tutuiksi tulivat myös Unikeonpäivien aikaiset aamut. Sikäläiset Musiikkijuhlat ovat tarjonneet esiintymistilaisuuksia, kuten myös Uudenkaupungin Crusell –viikko.
Turku on seitsikon kotipaikka ja viime vuosina perinteenä on ollut esiintyminen Turun Puhallinmusiikkijuhlilla.
Sointu-Seitsikko on alusta lähtien ollut perhe. Ensimmäinen perhejuhla ja tilauskeikka on ollut Matti ja Mirja Huvilan häät heinäkuussa 1971. Lapsia on soittajille syntynyt ja heidänkin häitään on torvimusiikin säestyksellä tanssittu. Myös hautajaismusiikki on kuulunut ohjelmistoon: kesällä 2009 seitsikko menetti yhden perustajajäsenistämme, Ismo Heervän, ja muutaman kuukauden kuluttua saatettiin myös hänen vaimonsa Seija haudan lepoon.
Seitsikon vakiinnuttua on Ismon lisäksi tarvittu paikan täyttäjä Perttu Saarelalle ja Hannu Jaakkolalle, joita teollisuus tarvitsi Joutsenossa ja Nokialla. Uusimmat soittajat ovat siten Antero Saarto, Matti Varpula ja Jouko Leino.